Olen käynyt curly-tallilla nyt noin 5 vuotta, enkä vaihtaisi! Alussa hevosista tuleva allergia oli pahempaa, mutta allergia siedättyi nopeasti ja väheni huomattavasti. Nykyään pystyn olemaan tallilla helposti ja hoitamaan hevoset ilman ongelmia ja suurempia allergioita ja vasta autossa kotimatkalla aivastelu alkaa, muttei silloinkaan pahana. Ero tavalliseen talliin on iso, käyn silloin tällöin katsomassa kaverini tunteja tavallisella tallilla ja heti sinne päästyäni alan pärskimään ja allergiaoireet ovat paljon pahempia kuin omalla tallilla. Normitalleilla pärjää juuri ja juuri sen tunnin ajan ja sen jälkeen on aivan kuollut olo. Curlyhevosten kanssa taas tunti sujuu ilman mitään ongelmia, eikä jälkeenpäin ole edes hirveä olo. Allergia ei vaikuta itselläni ainakaan juurikaan ratsastuksen harrastamiseen etenkään tällä tallilla käydessäni. Allergiaoireet ovat niin pieniä, että ne eivät menoa haittaa, eivätkä ne ole mitään verrattuna niihin huikeisiin kokemuksiin mitä tallilla saa.

Hei! Minä halusin vuoden alussa alottaa harrastamaan ratsastusta, mutta äitini sanoi että en voi hevosallergiani takia. Pääsin kuitenkin silloin tällöin satunnaisesti käymään winkkarilla ratsastamassa, koska äitini tiesi ettei curlyt aiheuta niin allergiaa. Kesän alussa olin normaalisti menossa ratsastamaan kun ennen tunnin alkua ope sanoi, että voin aloittaa vakkari tunneilla kaverini kanssa ja siitä lähtien olen saanut käydä säännöllisesti ratsastamassa. Nyt olen siedättynyt allergiastani ja nykyään ei tule oireita hevosista ollenkaan ja olen tosi iloinen.

Hevoset oli minulle kaikki kaikessa teininä, oli ollut koulukiusaamista ym itsetuntoa alentavaa. Hevoset eivät pettäneet ja olin niiden kanssa hyvä, kerrankin jossakin, näin ajattelin. 17 vuotiaana piti aloittaa kenttäkisaaminen, mutta minulle puhkesikin allergia. En lopettanut harrastusta ja puhkesi astmakin. Lopulta jouduin päästämään irti hevosista, koska en pärjännyt enää edes viiden allergialääkkeen voimin. Vieläkin itkettää, kun kirjoitan tätä.
Meni vuosia ja työporukkani sai ylipuhuttua minut Rosenqvistin Tuijan tunneille. Se tunne on sanoinkuvaamaton, kun pääset vuosien tauon jälkeen hyppäämään vanhalla kisaratsulla kirkkoveneen yli tai saat ratsuksesi nuoren orin. Mutta parasta kaikessa oli saada hevoset takaisin elämääni! Olin jopa ulkomailla ratsastuslomallakin. Pärjäsin ihan hyvin allergialääkkeiden ja astmalääkityksen voimin useamman vuoden, kunnes tilanne paheni jälleen mahdottomaksi.
Päätin, että en enää ikinä yritä saada hevosia elämääni, en vain kestäisi menettää niitä enää kolmatta kertaa. Kului vuosia ja aloin ratsastamaan todella satunnaisesti tuttavien hevosilla niin, että en koskenut koko hevoseen, vaan pelkästään ratsastin maastossa tms. Iho ja hengitystieoireita tuli aina.
Ja taas itkettää... Toissa vuonna mun elämääni tulikin siskon tytön kautta Hetkitalli. Ensin menin muutamia kertoja eri hevosilla ja Miia laittoi ne kuntoon valmiiksi, koska itse en pystynyt. Aloimme juttelemaan aiheesta ja Miia kertoi kiharakarvaisista hevosista ja tulevasta näyttelystä. Tulin näyttelyyn paikalle, halusin testata voiko kiharakarvaiset todellakin olla myös minulle vähäallergisoivia. Ja kyllä! Silittelin, rapsuttelin ja olin lähellä. Keho viestitti hevosen tuoksusta, että pakene, kohta tulee huono olo, mutta sitä huonoa oloa ei vaan tullut. Aivastin muutaman kerran ja se oli siinä!
Tuntuu edelleen ihan uskomattomalta kertoa, että minä olen saanut hevoset takaisin elämääni ❤️ Enkä mitkä tahansa hevoset, vaan nuo älykkäät, kekseliäät ja viihdyttävät curlyt, joiden luonteenlaadut saavat väkisinkin hymyn huulille. Saan upottaa sormeni kiharaan karvaan ja valuttaa onnenkyyneleet kaulalle, saan laittaa hevosen itse kuntoon, kokea ihania maastovaelluksia, maastakäsittelyä ja kenttätunteja. Ihmeellistä kyllä, olen curlyjen avulla siedättynyt jonkin verran myös tavallisiin hevosiin. Sain nelikymppisenä kaiken sen takaisin, mistä jouduin elämäni aikana luopumaan kovalla hinnalla kaksi kertaa. Ja lupaukseni pysyy, minä en luovu hevosista enää ikinä kolmatta kertaa!